Ruottinen meets World

Kevät on jo selvästi alkanut Vilnassa. Viime viikon tiistaihan oli laskiaistiistai. Sitä juhlitaan täällä varsin perinteisin menoin. Lasketaan mäkeä, syödään lättyjä, poltetaan “talvi”, jne. Kävimme Marian kanssa katselemassa karnevaalikulkuetta, jossa ihmiset olivat pukeutuneet perinteiseen tapaan noidiksi ja ties miksi. Kulkue siirtyi kaupungintalolta keskustan läpi Tauraskukkulalle, jossa jatkui tanssi, laulu ja mukana vedetyt noitapatsaat poltettiin. Tämä kaikki siis symboloi kevään voittoa talvesta.

Toinen kevään merkki on pajunkissat, jotka bongasin ensimmäisen kerran 22.2. noin -20C asteen pakkasessa. Luontokin näemmä uskoo kalenteria. Jos kevät alkaa laskiaistiistaista, niin sitten se alkaa.

Jonkilainen kevään merkki on toki vallitseva sää. Lämpötila on ollut jo useamman päivän plussan puolella ja eilinen vesisade sulatteli lumia vauhdilla. Loskakeli ei sinänsä ole mitään uutta. Täällä käytetään niin runsaasti suolaa sulattamaan lumia niin autoteiltä, kuin jalkakäytäviltäkin, että kuraa riittää läpi talven. www.wunderground.com ja www.gismeteo.ru

Talvea muistellessa on hyvä vielä mainita paikallisesta lumen luonnista. Teiden putsaamiseen käytetään siis t-o-d-e-l-l-a paljon suolaa. Aurauskalustoa on hyvin vähän ja sitä riittää erittäin harvoin jalkakäytäville. Käsipelillä siis. Ja alla oleva kuva havainnollistaa tilannetta mielestäni varsin mainiosti. Vanerinpala vahvistettuna metallisuikaleella.

Nämä “lumentyöntelijät” eivät ole tietenkään työttäminä lumettomaan aikaan. Silloin he lakaisevat kaduilta roskia luudillaan. Työllistävää sanon minä.