Ruottinen meets World

[lang_fi]Viimeisiä viedään[/lang_fi][lang_en]End is near[/lang_en]

[lang_fi]Jannekin löytyi asemalta! Siirryimme renkaiden päälle ja suuntasimme hybridi Skoda Felician kohti biisonimetsiä. Vekkuleita eläimiä ovat he. Ravintolasta ei lihaa kuitenkaan saanut. Ovat kuulemma jonkin uhan alla tai jotain. Arturin autosta löytyy tosiaan kaksi tankkia; yksi bensiinille ja toinen kaasulle. Noin 2000 PLN:llä saa muunnettua autonsa siis hybridiksi. Ihan äkäisesti liikkuu tuolla vaihtoehtoisella polttoaineellakin, vaikka jotkut laiskaksi haukkuvat.

Artur työskentelee siis Puolan suurimmassa panimossa markkinointihommissa. Ilmaiset tutustumiskierroksetkin ovat ilmeisesti osa tätä markkinointia. Isoja olivat fermenttorit! 550 000 litraa suurimmat!

Varsin mukava on ollut viettää aikaa vanhojen ystävien kanssa oikein ajan kanssa. Vanhoja muistellessa ja uusia asioita oppiessa. Kaksi vuotta olin luullut, että Barbara joutui Liettuassa ollessamme ostamaan uuden kameran vanhan rikkoutuessa. Eihän se oikeasti rikki ollut mennyt. Oli vain tarve päivittää digiaikaan. Minä ehdin olla näin kauan siitä harmissani. Nyt on taas hyvä mieli siis! 😀 Toivottavasti matkasuunnitelmat ensi kesällekin toteutuvat. Marialla olisi nimittäin laulukeikka häissä.

Jos ei saanut biisoninlihaa syödä, ei ole kyllä paljon lihaa näkynyt muutenkaan. Tänäänkin söimme kasvisravintolassa. Tahallaan taitavat kaverit kiusata, kun olen kertonut kuuluvani Utajärven lihansyöjiin. 😀

Nyt yritän taistella alkavaa flunssaa vastaan ja lähden kohtia Spodekia jännittämään pronssi- ja finaaliotteluita! Kolmannesta sijasta kamppailevat Slovenia ja Kreikka, Ensimmäisestä Espanja ja Serbia. Torvet soivat jo tänne asti. Otteluiden jälkeen klo 00:47 etsin itseni yöjunaan ja nukun Gdanskiin. Huomisillaksi kotiin!
[/lang_fi]

[lang_en]Translation available after the trip…
[/lang_en]

No Comments »

No comments yet.

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

(required)

(required)