Ruottinen meets World

Kävimme Trakaissa ystäväperheen kanssa keväisenä sunnuntaipäivänä.

Keräsin töistä silkkipapereita ja tein pääsiäiskoristeita, kun ei meillä käynyt trulleja ollenkaan. Reunimmaisessa kuvassa on puolalaisilta ystäviltämme saadut munat, Prison Break-linnut sekä suola- ja pippurilampaat.

Münchenistä ostettiin lisäosia Alhambraan jota pelataan tässä kuvassa ensimmäistä kertaa. Myös Wikinger-peli tuotiin saksasta, mutta tämä vasta julkaistu peli saatiin lahjaksi.

Pelattiin Wikingeriä ensimmäistä kertaa itävaltalaisten ystäviemme kanssa. Saksankieliset ohjeetkin selvisivät “helposti”. Pelin jälkeen mentiin naapurihuoneeseen juhlimaan Barbaran syntymäpäiviä. Puolalainen kakunleikkaustapa on aika ihmeellinen: vuotiskökkö leikkaa keskeltä pyöreän palan ja vieraat saavat ympäröivät palaset.

Mehupurkin kyljessä lukee, että sisältää runsaasti bioaktiivisia ainesosia. Huh! Toivon todellakin, että 100% suuhuni laittamista ainesosista tulevat bioaktiivisksi hyvin lyhyen ajan kuluessa.

Kevät on jo selvästi alkanut Vilnassa. Viime viikon tiistaihan oli laskiaistiistai. Sitä juhlitaan täällä varsin perinteisin menoin. Lasketaan mäkeä, syödään lättyjä, poltetaan “talvi”, jne. Kävimme Marian kanssa katselemassa karnevaalikulkuetta, jossa ihmiset olivat pukeutuneet perinteiseen tapaan noidiksi ja ties miksi. Kulkue siirtyi kaupungintalolta keskustan läpi Tauraskukkulalle, jossa jatkui tanssi, laulu ja mukana vedetyt noitapatsaat poltettiin. Tämä [...]

Liettualaiset eivät ole pikaruokakansaa. Ainakaan vielä. Puolen miljoonan asukkaan Vilnassa taitaa olla kolme McDonald’s:ia. Keskustan mäkkärissä Gediminolla on kuitenkin varsin hauska kävelijöille tarkoitettu pikaluukku. Pitihän se käydä testaamassa.

Tänään mistään ei tunnu tulevan mitään. Aamulla jugurtti oli levinnyt laukkuun. Kahvimaito oli mennyt vanhaksi ja paakkuuntui kahviin. Ihan kuin ei jo ennestäänkin olisi hankalaa juoda kahvia liettualaiseen tapaan: Lusikallinen pööniä kuppiin ja kuumaa vettä päälle. Hyväähän se on, mutta vähän hankalaa, vaikka oon jo aika haka siinä, eikä jää enää paljon kahvia kupin pohjalle! [...]

Pientä sairastelua ensimmäisen itsenäisyyspäivän aikaan, mutta jaksoimme kuitenkin lyhyelle kävelylle. Kuvissa lähiympäristöä ja joen rantaa.

Kävin vedenhakumatkalla lähi-Maximassa. Olin uppoutuneena ajatuksiini maksutilanteessa. Ostokset maksoivat 23.13LT, maksoin 30.13LT ja jäin oottelemaan vaihtorahoja. Mutta kassaneiti vain jatkoi seuraavan asiakkaan palvelua ja minä havahduin ajatuksistani ihmettelemään että mitäs tässä oottelinkaan ja minkäslaisilla rahoilla maksoinkaan.. No, sitten sanoin ystävällisesti että “Hey, I think I paid trisdesimt Litas and you didn’t give me anything back”. [...]